Nyt tiedän miltä tuntuu, kun 45 minuutin kirjoittamisen jälkeen vahingossa klikkaan väärä nappia ja koko teksti katoaa!!!!!! ?Q")=()#/Q(%#/(#%&()# Ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa uudelleen ja toivoa, että tekstista tulisi edes vähän parempi, kun sen joutuu kirjoittamaan uudelleen.

Torstai- iltana kaverini Katja tuli Italiasta (opiskelee siellä) kylään ja pääsin puhumaan suomea ihan kasvotusten. Muutaman tunnin päästä suurin osa "niinku" sanoista oli jo karsiutunut pois ja suomi sujui taas ihan sujuvasti. Ei sillä, että olisin sen unohtanut, mutta monta kertaa meinasin aloittaa puhumaan englantia tai sanoa sanan englanniksi. Katja oli onneksi löytänyt Liverpoolista pumpattavan patjan, koska pitkän etsimisen jälkeen en ollut onnistunut löytämään täältä patjaa! Englannissa ei tunneta vaahtomuovipatjoja, eikä mitään muitakaan vastaavia. Pitkän pumppauksen jälkeen pääsimme nukkumaan ja aamulla oliki lähtö Manchsteriin. Tyypilliseen englantilaiseen tapaan satoi kaatamalla, mutta vielä tyypillisempään tapaan sade ehti loppua ennen kuin saavuimme Manchesteriin. Aloitimme Manchesterin kierroksen Primarkista (suuri H&M tyyppinen kauppa, joka on kolme kertaa halvempi ja neljä kertaa suurempi!) sain sieltä 30 punnalla ison villapaidan, 2 neuletta, pitkähihaisen T-paidan, sukkahousuja, hameen, huivin ja hatun. Siitä jatkoimme Burger Kingin kautta Urbikseen.

Urbis

Minä ja Katja Urbiksen hississä

Urbis on Manchesterin pommituksen (1996) jälkeen samalle paikalle rakennettu moderni "kaupunkitaiteen" näyttelypaikka. Yläkerrassa oli näyttely pommituksesta ja sen jälkimainingeista ja alakerrassa oli NoiseFestival, jossa oli esillä nuorten taiteilijoiden teoksia, joita sai äänestää netissä. Suurimman vaikutuksen minuun teki pieni jalaton poika seisomassa automaatin edessä, josta sai ostaa jalkoja.

Manchesterin pommituksesta tehty taideteos.

Vaikuttavin teos.

Tämän jälkeen matkamme jatkui bussilla Old Traffordille, (niille, jotka välittävät jalkapallosta ihan yhtä paljon kuin minäkin, se on ManU:n kotikenttä). Siellä oli kummallisen aavemaista ja olimme ainoat turistit paikalla. Siitä johtuen, kiltti opas-setä (taas näitä ylettömän kilttejä brittisetiä) vei meidät VIP- aitioon katsomaan kenttää sisältä päin. Lauantaina oli tulossa maa-ottelu Makedoniaa vastaan, joten näimme Makedonian joukkueen harjoittelemassa kentällä - mutta kuitenkin jos leikitään, että se oli ManU?

Old Traffordilla (Kentällä Makedonia)

Uupuneina ja palelevina palasimme Stokeen ja simahdimme hyvin pian sen jälkeen. Aamulla saatoin Katjan bussipysäkille, josta hän jatkoi matkaansa Lontooseen ja minä Liverpooliin. Olimme Monikan ja Jessican kanssa päättäneet mennä päiväksi Liverpooliin ja odottelin heitä asemalla. He kuitenkin myöhästyivät ja sen takia myöhästyimme ekasta junasta, miksi? Koska he olivat päättäneet pestä pyykkiä ennen lähtöä!!!!! Logiikkani ei oiken ymmärtänyt tätä, mutta pääsin yli kiukutuksestani kun sain kupin lämmintä kaakaota. Tosin kiukutus nosti taas hetkeksi päätään kun kaakao oli liian kuumaa ja poltin siinä kieleni! Liverpoolin kierroksen aloitimme Cavernista, pubista, jossa The Beatles soitti useamman kerran alkuaikoinaan. Söimme lounasta viereisessa kodikkaassa Dinerissa "Lucy in the sky with diamonds". Sain pastan kanssa aivan uskomattoman hyvää itse leivottua leipää!!! Kun Monika ja Jessica söivät suklaakakkua jälkiruuaksi, minä tilasin toisen annoksen tätä leipää!!

Cavern Hall of Fame

Matka jatku hyvin tuulisessa ja kylmässä säässä satamaan ja Albert's Dockille. Siellä kävimme Maritime museumissa, jossa oli hyvin vaikuttava näyttely orjuudesta. Hiljaisina siirryimme katselemaan näyttelyä nykyajan salakuljetuksesta ja tullitoimenpiteistä, mutta keskeytimme kierroksen, koska edessämme kulki nainen, joka ei ilmeisesti ollut vähään aikaan muistanut peseytyä ja haju oli niin kaamea, että päätimme jatkaa matkaa ulkosalla. Lähdimme harhailemaan kohti korkeaa tornia arviomme mukaan n. 400 metrin päässä, mutta jostain syystä matka sinne kesti n. tunnin. Sinä aikana löysimme aivan ihanan pienen pelikaupan, jossa oli hyllyt täynnä erilaisia peleja fantasiapeleistä monopoliin ja noppapeleistä palapeleihin, lähdimme sieltä kassit täynnä ajanvietettä. Matkalla tälle kyseiselle tornille, piipahdimme myös suuressa kiinalaisessa marketissa. Siellä oli purkkeja ja purnukoita, jotka sisälsivät vaikka mitä mielenkiintoista, en tiedä mitä, koska en saanut teksteistä selvää. Pakastearkuissa oli lähestulkoon kokonaisia eläimiä, joista en tunnistanut puoliakaan.

Liverpoolin satamaa

Kummallisia palloja matkalla katedraalille. (Takana yökerho Cream)

Portti Chinatowniin, matkalla katedralille.

Vihdoin pääsimme tälle "tornille", se oli Liverpoolin katedraali. Uskomattoman iso rakennelma, joka muistutti minua tylypahkasta (Harry Potter, niille joilla on iso aukko sivistyksessä). Junamatka kotiin sujui manchesteriin asti leppoisasti ja siitä eteenpäin ahtaasti maa- ottelusta palaavien kansallismielisten brittifanien kanssa!!

Monika Katedraalissa.

Kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja nukuin sikeästi 13 tuntia! Aika täällä on alkanut kulua todella nopeasti, kalenteriini ilmestyy rukseja nopeammin, kun niitä itse ehdin merkitä. Olenkin alkanut epäillä, että joku käy niitä sinne rustaamassa poissaollessani, koska tätä menoa joulu on jo ensi viikolla! Varasin lennot Suomeen 8.-13.11, ja sen viikonlopun aion viettää saunassa!! Jos joku minua tahtoo tavata, tervetuloa saunaan!! Nyt kun ilmat täällä on alkaneet viilentyä, on saunantarve kasvanut ekspotentiaalisesti! Kuuma kaakao ajaa asiansa hetkellisesti, mutta ei sekään suurta apua tuo.

Nyt aion lähteä kauppaan juosten ja lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla kuntoilun ja ruokaostokset, saa nähdä miten onnistuu. Jossain välissä pitäisi myös lukea... Kyllä sen ehtii! Palaillaan taas!