Nainen jolta mun piti pyörä ostaa ei saanut sitä mahtumaan autoonsa (!!!), joten en voi ostaa pyörää häneltä, se on liian kaukana, enkä pääse sinne mitenkään, ellen halua maksaa itseäni kipeäksi. Joten siis tänään sademaassa pyösi hyvin kiukkuinen Lotta. Jollain tavalla pyörä symboloi täällä minulle jonkin asteista vapautta, voin mennä ja tulla kuten haluan, ja tutustua ympäristööni... kävellenhän tämä ei siis onnistu, koska...no ei mulla mitään erityisen järkevää syytä siihen ole, en vaan tykkää! Opin vihdoin lisäämään kuvia kirjoituksiini, joten ei tarvi seikkailla kahdella sivulla klikkailemassa kuvia, jos teistä kukaan on niitä viitsinyt käydä katsomassa. Eli siis aikaisemmissakin kirjoituksissa on nyt muutama kuva, eli kurkkailkaa sieltä miltä täällä näyttää. Minua kuvissa ei juuri näy, olen todennut itse kuvassa olemisen ja samaan aikaan kuvan ottamisen olevan suhteellisen haasteellista.

Pyöräongelmaani on nyt kuitenkin tähtäimessä ratkaisu. Löysin Aynsley Hallin (Yksi asuntoloista) alakerrasta todella hajonneen pyörän, siinä on kolme osaa, keski- osa ja kaksi pyörää, kaikki irrallaan, mutta varmasti korjattavissa. Päätin siis olettaa, että tämä romu (joka oli siellä jo pitemmän aikaa seisonut hyvin yksinäisen näköisenä) on vapaa ja niinpä siis kuuluu nyt minulle. Huomenna aion etsiä korjaamon ja korjauttaa sen. Tai siis ostaa siihen muutaman osan, koska alakerran Jamil osaa korjata pyöriä ja lupasi myös yrittää kasata tämän. Alakerran Jonathanilla taas on siihen tarvittava työkalusto, joten tämän pitäisi onnistua helposti, tosin skeptisenä ihmisenä en nuolaise ennen kuin tipahtaa!!

Täällä asuntolassa eletään hyvin pitkälti mukavassa perheessä. Toiselta lainataan jos jotain puuttuu ja toista autetaan kun sitä tarvitaan, tietysti tämähän on itsestäänselvyys, mutta toisessa maassa ja täysin vieraassa ympäristössä täysin vieraiden ihmisten keskellä, tämä on osoittautunut suunnattoman arvokkaaksi asiaksi!!

Myös yksi asia on säilynyt ennallaan myös täällä Englannissa. Edelleen maanantai- iltaisin katsotaan täydellisiä naisia, kello yhdeksän. Tänäänkin kokoonnuimme aynsley halliin Jessican ahtaaseen kopperoon katsomaan kyseistä sarjaa. Eli siis olen tuonut arjen tänne. Iso kiitos tästä kuuluu Antille, ilman Anttia ei olisi isoa kansiollista TV- sarjoja. KIITOS!!

Tänään myös tapasin opiskeluryhmäni ja professorini ensimmäistä kertaa. Muut opiskelijat olivat todellakin aika nuoren näköistä porukkaa, mutta varmasti ihan mukavia. Professorit tekivät vaikutuksen, Broadcast Journalismin vastaava professori, eli pääopettajamme Gary Hudson on tehnyt pitkän uran BBC:n uutisankkurina ja raportoinut mm. ensimmäisestä persianlahden sodasta. Myös muut opettajat ovat työskennelleet joko BBC:llä tai ITV:llä, joka on myös hyvin suuri kanava englannissa. Olettaisin siis olevani hyvissä käsissä. "Lukujärjestys" on suhteellisen tyhjä, perjantait ovat kokonaan vapaita ja maanantaina koulua on vasta kolmelta, joten matkusteluun ja kiertelyyn täällä jää hyvin aikaa. Sain myös kuulla, että koulu loppuu ensi vuonna jo huhtikuussa, joten työskentelyyn ja oleskeluun suomessa jää kesän aikana n. 5kk. Nyt täytyy vaan sitten hankkia jonkinlainen työpaikka, mieluiten tietysti omaa alaa, mutta se saattaa jäädä ihan vaan haaveeksi!