T. Lotta

Torstaina keskellä yötä saatiin taas yksi palohälytys ja piha täyttyi hyvin unisen näköisistä ihmisistä! Siinä oppii paljon kavereistaan, kun näkee ne juuri sängystä ulos hätyytettyinä ja ihan täysin tokkurassa!! Hassua! En sitten saanutkaan enää unta ja nukahdin vasta kuuden aikaan aamulla. Jouduin repimään itseni ylös ajoissa, koska lupasin mennä jouluostoksille trishian ja Akosuan kanssa. Illalla oli myös dinnerparty (taas) joten piti mennä Sainsburyn kautta kotiin ja heti kokkaamaan!! Tein perus makaronilaatikkoa ja jauhelihakastiketta (se oli suosikki). Syöpöttelyn ja siivouksen jälkeen pääsin sänkyyn siinä hieman ennen kuutta (taas) ja aamulla (taas) revin itseni ylös, koska piti lähteä mancesteriin! Poikien kanssa sitten istuttiin junaan ja enkös minä nukahtanut heti kun juna nytkähti liikkeelle!!! Taimoor paran olkapää oli hieman puuduksissa kun tämä jättipää nuokkui siinä koko matkan!! Kierreltiin ostoskeskusta ja nautin olostani todella paljon ja totesin, että poikien kanssa "shoppailu" on kivempaa. Ei tarvitse jokaista kauppaa kiertää ja se on paljon rauhallisempaa... Tuottoisaa se ei ole, mutta rahattomalle opiskelijalle juuri tarpeeksi harhailevaa, että ei ehdi liikaa hiplailla ja erehtyä ostamaan jotain, mihin ei ole varaa. Sain ostettua kuitenkin jotain, mutta en kerro mitä, koska sen saaja lukee tätä, enkä tahdo paljastaa sitä vielä. Ostin myös joulumarkkinoilta ranskalaisesta kojusta keksejä (taivaallisia)!!! Minulla ei ollut puntia, joten sain maksaa euroilla ja sain puntina takaisin vaihtorahat!! kätevää!! harmittaa kun en hoksannut ostaa niitä pipareita enempää, tuodakseni kotiin!!!Takaisin tullessa nukahdin taas junaan, tällä kertaa onneksi tyynynä ikkuna!! Kotiin päästyäni siinä kahdeksan maissa kaaduin sänkyyn ja nukuin 11 asti aamulla!! Hieman univelkaa...

Pitäisi alkaa tehdä jotain, mutta minuun on iskenyt jonkin asteinen saamattomuus opiskelujen suhteen, en jostain syystä osaa tehdä mitään, vaikka pitäisi. Kai jonkin asteista joulukuumetta!!! Kaikki jotka minut tuntee ja tietää millainen olen jouluna, tietää, että olen aika täpinöissäni nyt!! Kohta saa pipareita, glögiä ja kuunnella joulumusiikkia. Olen saanut jo tilauksen Monikalta, lähettää hänelle Tarja Turusen joululevy, Monikan veli on suuri fani!!

Nyt on aika mennä nukkumaan ja alkaa totutella Suomen aikaan, viimeksi siellä illat hieman venähti tähän aikaan!!! Nähdään pian!! Lisään kuvia tähän tekstiin kunhan saan kameran takaisin Taimoorilta!!

8. päivä keskiviikkona pakkasin aamulla laukkuni ja luentojen jälkeen hyppäsin junaan Lontooseen. Matkalla torkahtelujen välissä tutustuin mielenkiintoiseen ilmiöön. Tässä matkalla Lontooseen keskellä ei mitään asustelee joukko saunabelt- lehmiä. Niillä mustilla lehmillä on keskellä ruumista (lehmien torso) semmoinen valkoinen metrin levyinen kaistale, joka on aivan kuin TV-shopissa mainostettu saunabelt. Ajattelin siinä sitten, että tämä on ilmeisesti brittien tapa saada kansalaisten ylipaino- ongelma pienenemään, laihdutetaan lehmät, niin ei tarvi enää ihmisten laihduttaa kun syödään laihaa lehmää!!! Matka sujui muuten erittäin sujuvasti ja kaikenmaailman vaihdot onnistui suuremmitta ongelmitta. Lontoossa Stanstedin kentällä törmäsin nykymaailman terroripelkoon oikein urakalla. Ainakin 10 eri jonotuksen jälkeen ja kymmenen eri ihmisen hiplailun jälkeen jouduin vielä laittamaan kenkäni (erittäin hankalasti jalasta poistettavat) erillisen "kenkienvalaisulaitteen" läpi, jotta en kantaisi kengissäni potentiaalisesti vaarallista räjahdettä! No eihän minulla mihinkään ollut kiire, olihan minulla aikaa riisua ja pukea, turhaa sitä lähtöportilla aikaansa kuluttaa! Lentokin sujui jotenkin liian sujuvasti, ei ainuttakaan pelottavaa ilmakuoppaa, joka ajaisi Lotan raiteiltaan!!

Suomen päässä isi oli vastassa ja automatkalla sain käteeni ruisleipää, eipä ole ennen maistunut niin hyvälle!!! Asiaan saattoi vaikuttaa myös se, että oli päivän aikana tuhonnut vain ja ainoastaan erinäisiä makeisia ja naksuja, jotta energia ei hupenisi matkalla. Kotona pääsin nukkumaan omaan sänkyyn ja ai, että kun teki hyvää! Viikonloppu meni oikein rattoisasti, saunoen, syöden ja ihmisiä tavaten. Enemmänkin kavereita olis voinu kyllä tavata, mutta oli niin kiire juosta paikasta toiseen, että kun toisella olis ollu aikaa, olin ihan jossain muualla! Jouluna sitten on kuukausi aikaa tapailla! Saunoin joka ilta... nyt tuli taas ikävä saunaan!!! Ahmin myös suuria annoksia ruisleipää ja silliä. Se selittää tänne tullessa vallinneen turvotuksen tilan! Nautin ajasta Suomessa ja huomasin, että kuinka paljon siitä maasta oikein pidän!! Tietysti siellä taas vähän aikaa asuttuani, muistan taas ne jutut jotka siinä on vialla (joita ei ole montaa!!).

Tänne paluumatka olikin sitten ihan eriasia. Junalla ensin Tampereelle ja sieltä bussilla lentoasemalle. Tässä ei vielä ilmennyt ongelmia. Lentomatka tärisi hieman, mutta mukavan matkaseuran kanssa se unohtui. (Sakari Joensuusta tarjosi minulle karjalanpiirakoita!) Päästyäni Liverpooliin ehdin säkällä jopa aikaisempaan junaan ja ehdin jo iloita, että olisin kotona ajoissa!! Nälkä nimittäin alkoi olla jo aika kaamea. Se mustamakkara jonka tuhosin aamupäivällä oli jo menettänyt tehonsa! Junaan päästyäni (juoksin henkihieverissä ehtiäkseni) Se olikin 20 minuuttia myöhässä, siinä vaiheessa aloin jo miettiä vaihtojunaan ehtimistä, koska viimeksikin siihen jäi vain 2 minuuttia aikaa. No sitten jossain Crewen kohdalla juna hajosi ja koko lössi vaihtoi toiseen junaan, joka noin puolen tunnin odottelun jälkeen vihdoin saapui paikalle. Sekin lähti 15 minuuttia myöhässä. Siinä vaiheessa olin jo menettänyt toivoni siihen vaihtojunaan ehtimisestä. Onneksi olin juossut siihen aikaisempaan junaa, koska jos olisin tullut sillä myöhemmällä, olisin jäänyt Staffordin asemalle yöksi. Viimein pääsin Staffordin asemalle ja huomasin, että seuraava juna Stokeen lähti vasta 45 minuutin kuluttua. Istuskelin yksinäni asemalla (täysin autio) ja nälissäni muistin fazerin siniset laukussani!!! Järsin puolikkaan levyn siinä odotellessani ja loppumatkan kärsin suunnattomasta pahoinvoinnista!! Perillä vastassa oli minun pojat, Jonathan, Taimoor ja Etienne, halusivat saatta minut kotiin, ettei keskellä yötä tarvi yksin laukkuineni harhailla. Minä pieni tyttö, avuton ja heikko!!!! :-P

Pari ensimmäistä päivää täällä kului suunnattoman koti- ikävän parissa. Asiaan saattoi vaikuttaa myös nälkä, joka aloittamani paaston alussa kalvoi mieltäni jatkuvasti. Kaksi päivää jaksoin paastota, kunnes olo alkoi olla liian kaamea ja mieleen juolahti myös ajatus sen järjettömyydestä! Olen kuitenkin jatkanut terveellisiä elämäntapoja ja aion pudottaa ne muutamat (aika monta) kilot jotka täällä englannissa on kerääntynyt tukevasti tuohon lantioalueelle!!! Hyvä olo on, eikä suurempia ongelmia, mitä nyt joskus iskee suunnaton himo paahtoleipään tai suklaaseen! Nyt alkaa jo sujua täällä elely taas, mikä taas kohta katkeaa paluuseen Suomeen. Tulen siis joululomalle 8.12 ja viivyn kotimaassa kuukauden. En malta odottaa, jouluihmisenä nautin olostani siellä varmasti ja ärsytän muita jatkuvalla soitolla soivien joululaulujen avulla!!

Palaan lukemisen pariin ja koetan saada selville mikä ero on Breach of confidencella ja Privacyllä lakitermeissä!!! Ja koetan myös saada pikakirjoitustaitoani hieman nopeammaksi!! (ei tule tapahtumaan!!!) Nauttikaa te siellä olostanne Suomessa ja saunokaa aina kun voitte, te onnekkaat ihmiset!

International Dinner party ja koko porukka

Sunnuntaina kierrettiin Hanley ja estin Antin ostamasta 180euron takkia,
joka sen kuulemma oli ihan pakko saada!!! Turhamaista! Illalla jarjestettiin
international dinner party akosuan ym. keittiossa, meita oli 10 ihmista ja
ruokaa oli joka maasta. Kiinalaista, Ghanalaista, Englantilaista ja vahan
kaikkea joka maasta. Syotiin liikaa ja nautittiin yomyohaan. Hauskaa oli ja
kuvia tuli rapsittya paljon!! Lisaan ne tana iltana kun paasen kotiin.

Minä, Etienne ja Taimoor

Pojat...

... Ja tytöt

Porukkaa lisää.

Maanantaina luennon jalkeen lahdettiin Carlan, Monikan ja Jessican kanssa
elokuviin katsomaan The Guardiania... Pakko myontaa, vaikka en Kutcherista
valita, oli se tassa elokuvassa poikkeuksellisen komea. :-P Elokuvista
juostiin vaihtamaan vaatteet ja Aynsleyhyn Edun yllatyssynttareille,
Espanjalaiseen tapaan Edu tuli omille synttareilleen tunnin myohassa ja
siina vaiheessa olin joa taynna savua, koska kaikki poltti sisalla.
Onnittelin Edua ja lykkasin fazerin sinisen kateen ja poistuin omaan
sankyyn!

Tiistaina sain itseni vihdoin liikkumaan, lahdin Carlan, Aidan ja Monikan
kanssa salsaan, kivaa oli, mutta outoa kylla en juurikaan hengastynyt!!!
Paatin siis juosta kotiin!! Eilen oli myos Halloween, joten taalla oli
paljon erinakoisia monstereita ja muumioita pyorimassa ympari kampusta!

(Omalta koneelta kirjoitettuna) Tänä aamuna oli ekaa kertaa huurretta maassa ja aivan upea kirkas ilma, koko päivän on aurinko paistanut kirkkaalta taivaalta ja kyllä sen huomaa mielialassakin. Näitä päiviä kun ei ole usein!

Pahoittelen taas aakkosten puuttumista, mutta kun kerrankin sain itseni
kirjoittamaan ja oli aikaa, niin ajattelin kirjoittaa nyt, mutta etteköhän te
lukutaitoiset ihmiset saa tasta selvaa!!

Lotan uudet farkut ja Betty Boop tossut!

Hanleyn keskustaa (takana näkyy Potteries ostoskeskus)

Minä ja Isi kahvilla.

Luonto siellä on uskomattoman kaunista ja kaikista ihmeellisintä on, miten lähellä se on tätä loukkoa! 15 minuutin ajomatkan päästä löytyy mahtavia maisemia ja upeaa luontoa! Eli siis ei me ihan täysin englannin rumimmassa paikassa asuta!

 Äiti löysi sitä kauan kaipaamaansa sitruunapaita, joka paljastui lopujenlopuksi ihan tavalliseksi sitruunajuustokakuksi, tungettuna jogurttipurkkiin!!!! Hyvää oli. Keskiviikkona oli rankka paluu arkeen ja taas yksi newsday takana. Onnekseni mukaani sattui kamera ja otin muutaman kuvan meidän newsroomista.

Alex ja Shell

Etualalla Tommy, John ja Dan

Newsroomista

Eilen (Keskiviikkona) oli myös Lewn synttärit ja me porukalla järjestettiin sille yllätysbileet. Olimme ostaneet koristeet, kakut, yms. Etukäteen ja Taimoor vei Lewn sainsburylle, jotta me saatiin kaikki kuntoon niiden keittiöön! Lew ei aavistanut mitään ja meni aivan sanattomaksi kun ilmestyi pilkkopimeään keittiöön, jossa me odotimme paukkuserpentiinin ja pallojen kera!

Mariella, Jessica, Mister Lew, Monika ja Trishia

 Meitä oli mukana koko Star Wedgwoodin perhe (Edu, Mariella, Akosua, Tricia, Warren, Jonathan, Taimoor, Etienne, Maria, Kevin ja Eddie. Mukana oli myös Monika, Jessica ja Gaultier Aynsleystä).

Hieman epätarkka kuva pojista (Edu, Jonathan ja Etienne)

Oikealta: Jonathan, Etienne, Gaultier, Akosua ja Lew. Eddien ja Taimoorin niskat.

Meikkausoperaatio

Taimoor ja meikkausoperaation tulos

Järjettömän syöpöttelyn jälkeen ilta eteni harvinaisen vauhdikkaasti, pojat sai naamaansa meikkiä, Trishian meikkipaletista ja taas loppuillasta istuttiin kaikki ahtaalla käytävällä ja höpistiin turhia! Lew sai perinteiseen tapaan myös täytekakun ja tuolillaheittelyn (???).

Lew ja Kakku

Onneksi mulla alkoi nyt viikonloppu ja saan nukkua, kolmen tunnin yöunien jälkeen aamuluennollelähtö ei ole se kaikista mukavin homma, nyt nukuttaa ja aion mennä petiin ottamaan hieman univelkaa takaisin! Kaikesta siitä unenpuutteesta huolimatta on ollut todella hauskaa ja olen jollain tavalla oppinut ottamaan elämän hieman rennommin kuin ennen, alkaa se ilmeisesti suomalainen jäykkyys ja jämptiys tietyllä tavalla karista. 

Minä ja Taimoor

Antti tulee huomenna ja sitten tulenkin viikon päästä siitä käymään kotona, odotan sitä jo aika innolla, mutta en enää niin paljoa kuin ennen, mikä on hyvä merkki siitä, että alan viihtyä täällä erittäin hyvin! tämä teksti jäi hieman lyhyeksi, mutta liitän mukaan kuvia, jotta tarina paisuisi hieman.

Viimekertaisen kirjoituksen jälkeinen viikko oli hyvin hiljainen ja opiskeluntäyteinen. Koetin kovasti päntätä etukäteen, jotta ei tarvi lukea kun porukat on täällä ja heti perään Antti. Maanataina (joka maanantai) oli kyllä opiskelijabileet isossa yökerhossa Hanleyn keskustassa ja siellä tuhosin suurimman osan kuulostani! Vielä aamullakaan en kuullut mitään ja pikakirjoituksen opettaja tuntui puhuvan jossain todella kaukana! Ensi kerralla täytyy ottaa tulpat mukaan! Kivaa oli, tanssittiin porukalla koko ilta ja hiestä märkänä istuttiin taksiin ja höyrystettiin ikkunat Titanicin tapaan! Baarissa täällä on erilaista, sinne mennään isolla porukalla ja siellä pysytään porukassa, kukaan ei lähde harhailemaan yksinään ja kaikki pitää huolen, että jokainen on ok. Täällä tietysti varsinkin tytöille hyvä, paljon juomien terästäjiä liikkeellä. Yksi hikinen köriläs yritti tanssilattialla hieman liian lähelle, joten läiskäsin suoraan poskelle ja työnsin pois! Pojat kyllä hoiti sen siitä sen jälkeen aika pian pois! Ei ole baarissa pitkään aikaan ollut näin hauskaa! Torstaina juhliminen jatkui naapurissa Vodkaillassa, ja huomasin itsekin jopa juovani vodkaa, ja minut tuntevat ihmiset tietää, että sitä ei TODELLAKAAN tapahdu usein. Kivaa oli ja huomasin, että kyllä se minunkin pää hieman juomista kestää, että ei ihan absolutisti tarvi olla! Hieman ilkeitä oltiin Taimoorille, jonka käteen oli perjantaiaamuna ilmestynyt karvaton läikkä... Trician karvanpoistorasvaepisodin jälkeen. Kamerassa oli myös kuvia Taimoorista syömässä pitsaa lattialla hammastahnaa poskissa ja muotovaahtokasa pään päällä. Tricia ja Taimoor ovat sotajalalla...

Tällaista täällä siis viime viikolla. Ilmeisesti juhliminen kostautui minulle, koska viikonlopun makasin sängyssä 39 asteen kuumeessa ja kurkku nielemiskelvoton. Onneksi täällä on ihmisiä, jotka välittää ja kuskaa lääkkeitä. Naapurin Etienne (Ranska), jonka kanssa olen ystävystynyt ja ollaan kovin läheisiä, istui mun huoneessa koko lauantaiyön, koska kuume ei ottanut laskeakseen ja olin hieman huolestuttavassa kunnossa. Aamulla kuuden aikaan kuume laski ja nukahdin, siinä vaiheessa Etiennekin uskalsi mennä nukkumaan! Myöhemmin sunnuntaina heräsin koomasta ja Taimoor oli käynyt kaupassa ostamassa parasetamolia ja strepsilsiä (näillä on kirsikanmakuista!!!!!). Myöhemmin kuulin kaikilta, että olin ollut aika horroksessa, en itse muista mitään! Sen muistan, että kovasti taistelin sitä vastaan, että ne olis kuskannut mut lääkäriin. Ei suomalaiset mitään lääkäriä pieneen kuumeeseen tarvi! Maanantaina aamulla kuitenkin taivuin ja raahauduin lääkäriin, koska kurkussa oli huolestuttavia valkoisia laikkuja ja muutama musta (!!!!). Kuumekin laski jo hieman, joten pyöräkin pysyi alla suht hyvin. Lääkäri katsoi kurkkuun ja määräsi penisilliiniä. Marssin apteekkiin ja yllätyksekseni, lääkkeet olivat ilmaisia! Lappua tarkemmin tarkasteltuani, annostus olis ollu 2 tablettia 4 kertaa päivässä, eli siis aivan älytön annos!! Päätin odottaa vielä muutaman päivän jos vaikka paranis ilman. Olin oikeassa, seruaavana päivänä oli pilkut kurkusta kadonnu ja kuume laski! Perhanan lääkäri, olis pumpannu mut täyteen antibioottia tulehdukseen joka parani itsestään heti seuraavana päivänä! Nyt mulla on sitten 4 pakettia penisilliiniä jos joku tarvii! Vielä hieman nuhaa ja yskää on mutta pahin on ohi!

Perjantaina hain äitin ja iskän Liverpoolin kentältä ja otettiin sieltä auto mukaan. Mukavan yön jälkeen lähdettiin ajamaan etelään kohti Aberdarea, Etelä- Walesissa. Siellä asuu kummini sisko Maisa ja hänen miehensä Chris. Ajoimme Chesterin kautta, josta mulla on jo aikaisemmissa kirjoituksissa kuvia ja jatkoimme matkaa upeiden maisemien läpi.

Keski- Walesia

Etelä- Walesia, melkein kuin lappi!

 Kuuden tunnin pikkuteillä kiemurtelun jälkeen saavuimme Aberdareen Maisan upealle georgiaaniselle kartanolle. Käytän sanaa kartano, koska suomalaisessa mittakaavassa talo on kartanoluokkaa.

Talon etupiha.

 Se on vanha maatila, jossa on tilaa hevosille, lehmille ym. karvaolioille. Sisältä talo oli upea, monta huonetta ja mahtava vanha sisustus!

Chris, Iskä ja minä

Aula

 Kaikista paras kohta talossa oli kuitenkin SAUNA!!!!! Vietin siellä pitkän tovin ja kun vihdoin maltoin lopettaa, oli lihakseni sulaa vahaa. Hyvän illallisen jälkeen jaksoin pitää silmiä auki vielä muutaman tunnin kunnes vetäydyin omaan huoneeseeni suomalaisen Trendilehden kanssa ja nukahdin se naamalle! Aamulla satoi, joten päätimme ajaa suoraan Stokeen ilman suurempia mutkia, olimme myös aika väsyneitä edellisen päivän ajoista! Lauantai- iltana yhdeksän aikaan jouduin hieman erikoiseen tilanteeseen. Chris on hammaslääkäsri ja häenllä on vastaanotto kartanon toisessa siivessä. Tuli puhetta hampaista ja minun viisaudenhampaista (oirelevat silloin tällöin ja epäilin, että yhdessä on reikä). Chris raahasi minut vastaanotolle ja tarkasti hampaat! Kaikki oli ok, joten voin huoahtaa helpotuksesta, viisaudenhammastani ei tarvitse poistaa!!!! Sain vielä paketin hammaslankaa päälle!!

Ruokasali ja juustoja!!!!

Tänään ollaan vietetty päivä Hanleyn keskustassa ostoksilla ja kierrelty ympäri kampusta. Olen esitellyt porukoille paikkoja, jossa aikaani vietän ja ystäviä täältä. Äiti on kovasti samaa mieltä, että rötäistä täällä on ja mitään nämä englesmannit ei osaa tehdä oikein, mutta iskästä en osaa sanoa, saattaa jopa hieman viihtyä! Huomenna suunnataan Derbyshireen ja ajellaan siellä hieman ja sitten keskiviikkona onkin jo heidän aika palata suomeen. Perjantaina vieraiden pitkää listaa jatkaa Antti, joka viipyy maanantaihin asti. Sitten keskiviikkona 8.11 tulen suomeen ja vietän siellä ruhtinaalliset 5 päivää, saunassa ja syömässä Ulla- tädin pannukakkua!

Palailen taas kun juttua tulee! Voikaa hyvin siellä ja pysytelkää lämpiminä!

Torstai- iltana kaverini Katja tuli Italiasta (opiskelee siellä) kylään ja pääsin puhumaan suomea ihan kasvotusten. Muutaman tunnin päästä suurin osa "niinku" sanoista oli jo karsiutunut pois ja suomi sujui taas ihan sujuvasti. Ei sillä, että olisin sen unohtanut, mutta monta kertaa meinasin aloittaa puhumaan englantia tai sanoa sanan englanniksi. Katja oli onneksi löytänyt Liverpoolista pumpattavan patjan, koska pitkän etsimisen jälkeen en ollut onnistunut löytämään täältä patjaa! Englannissa ei tunneta vaahtomuovipatjoja, eikä mitään muitakaan vastaavia. Pitkän pumppauksen jälkeen pääsimme nukkumaan ja aamulla oliki lähtö Manchsteriin. Tyypilliseen englantilaiseen tapaan satoi kaatamalla, mutta vielä tyypillisempään tapaan sade ehti loppua ennen kuin saavuimme Manchesteriin. Aloitimme Manchesterin kierroksen Primarkista (suuri H&M tyyppinen kauppa, joka on kolme kertaa halvempi ja neljä kertaa suurempi!) sain sieltä 30 punnalla ison villapaidan, 2 neuletta, pitkähihaisen T-paidan, sukkahousuja, hameen, huivin ja hatun. Siitä jatkoimme Burger Kingin kautta Urbikseen.

Urbis

Minä ja Katja Urbiksen hississä

Urbis on Manchesterin pommituksen (1996) jälkeen samalle paikalle rakennettu moderni "kaupunkitaiteen" näyttelypaikka. Yläkerrassa oli näyttely pommituksesta ja sen jälkimainingeista ja alakerrassa oli NoiseFestival, jossa oli esillä nuorten taiteilijoiden teoksia, joita sai äänestää netissä. Suurimman vaikutuksen minuun teki pieni jalaton poika seisomassa automaatin edessä, josta sai ostaa jalkoja.

Manchesterin pommituksesta tehty taideteos.

Vaikuttavin teos.

Tämän jälkeen matkamme jatkui bussilla Old Traffordille, (niille, jotka välittävät jalkapallosta ihan yhtä paljon kuin minäkin, se on ManU:n kotikenttä). Siellä oli kummallisen aavemaista ja olimme ainoat turistit paikalla. Siitä johtuen, kiltti opas-setä (taas näitä ylettömän kilttejä brittisetiä) vei meidät VIP- aitioon katsomaan kenttää sisältä päin. Lauantaina oli tulossa maa-ottelu Makedoniaa vastaan, joten näimme Makedonian joukkueen harjoittelemassa kentällä - mutta kuitenkin jos leikitään, että se oli ManU?

Old Traffordilla (Kentällä Makedonia)

Uupuneina ja palelevina palasimme Stokeen ja simahdimme hyvin pian sen jälkeen. Aamulla saatoin Katjan bussipysäkille, josta hän jatkoi matkaansa Lontooseen ja minä Liverpooliin. Olimme Monikan ja Jessican kanssa päättäneet mennä päiväksi Liverpooliin ja odottelin heitä asemalla. He kuitenkin myöhästyivät ja sen takia myöhästyimme ekasta junasta, miksi? Koska he olivat päättäneet pestä pyykkiä ennen lähtöä!!!!! Logiikkani ei oiken ymmärtänyt tätä, mutta pääsin yli kiukutuksestani kun sain kupin lämmintä kaakaota. Tosin kiukutus nosti taas hetkeksi päätään kun kaakao oli liian kuumaa ja poltin siinä kieleni! Liverpoolin kierroksen aloitimme Cavernista, pubista, jossa The Beatles soitti useamman kerran alkuaikoinaan. Söimme lounasta viereisessa kodikkaassa Dinerissa "Lucy in the sky with diamonds". Sain pastan kanssa aivan uskomattoman hyvää itse leivottua leipää!!! Kun Monika ja Jessica söivät suklaakakkua jälkiruuaksi, minä tilasin toisen annoksen tätä leipää!!

Cavern Hall of Fame

Matka jatku hyvin tuulisessa ja kylmässä säässä satamaan ja Albert's Dockille. Siellä kävimme Maritime museumissa, jossa oli hyvin vaikuttava näyttely orjuudesta. Hiljaisina siirryimme katselemaan näyttelyä nykyajan salakuljetuksesta ja tullitoimenpiteistä, mutta keskeytimme kierroksen, koska edessämme kulki nainen, joka ei ilmeisesti ollut vähään aikaan muistanut peseytyä ja haju oli niin kaamea, että päätimme jatkaa matkaa ulkosalla. Lähdimme harhailemaan kohti korkeaa tornia arviomme mukaan n. 400 metrin päässä, mutta jostain syystä matka sinne kesti n. tunnin. Sinä aikana löysimme aivan ihanan pienen pelikaupan, jossa oli hyllyt täynnä erilaisia peleja fantasiapeleistä monopoliin ja noppapeleistä palapeleihin, lähdimme sieltä kassit täynnä ajanvietettä. Matkalla tälle kyseiselle tornille, piipahdimme myös suuressa kiinalaisessa marketissa. Siellä oli purkkeja ja purnukoita, jotka sisälsivät vaikka mitä mielenkiintoista, en tiedä mitä, koska en saanut teksteistä selvää. Pakastearkuissa oli lähestulkoon kokonaisia eläimiä, joista en tunnistanut puoliakaan.

Liverpoolin satamaa

Kummallisia palloja matkalla katedraalille. (Takana yökerho Cream)

Portti Chinatowniin, matkalla katedralille.

Vihdoin pääsimme tälle "tornille", se oli Liverpoolin katedraali. Uskomattoman iso rakennelma, joka muistutti minua tylypahkasta (Harry Potter, niille joilla on iso aukko sivistyksessä). Junamatka kotiin sujui manchesteriin asti leppoisasti ja siitä eteenpäin ahtaasti maa- ottelusta palaavien kansallismielisten brittifanien kanssa!!

Monika Katedraalissa.

Kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn ja nukuin sikeästi 13 tuntia! Aika täällä on alkanut kulua todella nopeasti, kalenteriini ilmestyy rukseja nopeammin, kun niitä itse ehdin merkitä. Olenkin alkanut epäillä, että joku käy niitä sinne rustaamassa poissaollessani, koska tätä menoa joulu on jo ensi viikolla! Varasin lennot Suomeen 8.-13.11, ja sen viikonlopun aion viettää saunassa!! Jos joku minua tahtoo tavata, tervetuloa saunaan!! Nyt kun ilmat täällä on alkaneet viilentyä, on saunantarve kasvanut ekspotentiaalisesti! Kuuma kaakao ajaa asiansa hetkellisesti, mutta ei sekään suurta apua tuo.

Nyt aion lähteä kauppaan juosten ja lyödä kaksi kärpästä samalla iskulla kuntoilun ja ruokaostokset, saa nähdä miten onnistuu. Jossain välissä pitäisi myös lukea... Kyllä sen ehtii! Palaillaan taas!

Ja kohta on huone täynnä vieraita. Ensi viikolla tulee kaverini Katja, joka opiskelee tällä hetkellä Italiassa. Sitten on viikko väliä kun Äiti ja Isi tulee ja sitten heti parin päivän päästä Antti. Siinä meneekin koko lokakuu. Pääsee taas puhumaan Suomea ja porukoiden kanssa mennään hieman kiertämään Walesia, eli pääsee siis hetkeksi pois tästä loukosta.

Opiskelut on alkanu hyvin ja muutaman kirjankin olen jo päässy ostamaan. Lakia olen lukenut kirjastossa iltamyöhään ja pikakirjoituksella on rustannut kauppalaput. Olimme Jessican ja Monikan kanssa menossa elokuviin ja olin kirjoittanut alkamisajat ylös lapulle, jotta voisimme päättää mihin leffaan menisimme. Annoin lapun Jessicalle ja hieman hölmistyneen hetken jälkeen muistin, että olin kirjoittanut ne pikakirjoituksella, eli siis Jessican silmissä egyptiläisillä kuvakirjaimilla! Mutta koska olen päättänyt läpäistä keväällä pidettävän NTCJ kokeen pikakirjoituksessa ja laissa (kansallinen journalistiliiton systeemi tms.) aion siis käyttää aikani täällä suurimmilta osin lukemiseen.. Ihan kun yliopistossa nyt mitään muuta tehtäisikään!!

Ensimmäinen Newsday oli keskiviikkona (siis mennään newsroomiin ja pukeudutaan virallisesti ja tehdään käytännön harjoituksia tekniikasta, kirjoittamisesta yms.) ja nautin siitä suunnattomasti. Sain ilmaista lasta sisälläni ja leikkiä hetken aikaa aikuista, pukeuduin tietysti jakkuun (joka muuten on todella hieno) ja leikin tietäväni kaiken. Kuvitelmani kuitenkin romuttui hyvin pian, kun luennoitsija piti meille yleistietokyselyn, joka tietysti painoittui Englannin politiikkaan ja yleistietoon. Tunsin itseni suunnattoman typeräksi, kun en tiennyt kuka on Rowan Williams (Nykyinen Canterburyn arkkipiispa) ja vielä typerämmäksi tunsin itseni kun vastasin vuoden 2008 kesäolympialaisten paikaksi Pariisi!!!!! (Peking) Kirjoitettiin myös pidemmästä uutisesta lyhyempi radioon menevä versio, kesällä näitä tein radiolla muutamia, mutta englanniksi... aivan eri asia. Tiedät mitä haluat sanoa ja miten sen haluat sanoa, mutta ei löydy sanoja tarpeeksi, millä kertoa. Hyvin se meni, mutta vaikeampaa selvästi oli. Oppimisen takiahan täällä ollaan... joskus vaan turhauttaa kun osaisi suomeksi, mutta englanniksi on aivan eri asia.

Tänään pelasin taas sulkapalloa pitkästä aikaa ja muistin kuinka paljon siitä nautin!! Olkapäätä pitää yrittää varoa, (niille, jotka ei tiedä, se on muutaman kerran mennyt sijoiltaan) mutta muuten se oli kyllä todella hauskaa! Ei täällä juurikaan mitään uutta ole ehtinyt tapahtua, sää on ennallaan (sateista ja aurinkoista n. 15 min välein), ihmiset samoja ja muutenkin kaikki ok. Toivottavasti siellä Suomessa kaikki on paikallaan ja toimii niinkuin ennenkin.

Tänään oli ensimmäinen luento. Law for Journalists. Mielenkiintoísta mutta aika vaikeaa seurattavaa, mutta aika hyvin pysyin kärryillä, pelotteluista huolimatta. Muutama sanahirviö tuli vastaan, mutta ei ne sen kummempia ole kun suomalaisetkaan lajitoverinsa! Vaatii vaan hieman kertausta. Huomenna on lakiseminaari, eli kertausta ja hieman lisää uusia juttuja. Huomenna alkaa myös pikakirjoitus, sitä odotan kauhulla, jostain syystä taas kokonaan uuden "kielen" opettelu ei nappaa. Mutta varmasti oikein hyödyllinen taito.

Luennolla istuttiin tiiviisti isossa ja täpötäydessa elokuvateatterissa ja suurimmalla osalla oli flunssa. Fresher's flu, sanovat nämä, kaikki siis on kipeitä. Itse olin semi-kipeä lauantaina, mutta se meni ohi hyvin nukutun yön jälkeen. Pidin myös perjantaina Pride&Prejudice maratonin, lainasin kirjastosta BBC:n kuusiosaisen sarjan ja katsoin sen putkeen. Hieman alkoi jo tökkiä tuo vanha englanti, mutta Colin Firth ei ikinä petä!! Aina yhtä charmikas. ;-) Lauantaina (semi-flunssapäivänä) katsoin elokuvan "Roman holiday". Teille, jotka eivät ole ihan niin tuttuja vanhojen mustavalkoelokuvien kanssa, siinä oli Audrey Hepburn ja Gregory Peck. Mukavaa flunssaviihdettä.

Digiboksi toimii, paljon kanavia = Olen tyytyväinen. Taas kävi mukavat sedät korjaamassa ja miten muutenkaan kun ilmaiseksi! Tässä on jo jotain hämärää, joku tulee kohta ison laskun kanssa ovelle ja vaatii takaisin kaiken minkä olen saanut ilmaiseksi. Nyt alkoi ahdistaa... 

Nyt asetun hienon käytetyn televisioni ääreen ja laitan hienon uuden digiboksini päälle ja katson uutiset... (Lue: vanhoja amerikkalaisia Sit- comeja). Ei ihan oikeasti yritän pysyä ajan hermolla... koulun takia ihan fiksu ajatus.

Yöllä kun kävelee tuota epäilyttävän pitkää ja pimeää kujaa minun kampukselle, saattaa tuntea jaloissaan epämiellyttävän pehmeän lirtsahduksen.... Etanoita, paljon etanoita. Kotilollisia ja tavallisia lutkuja. Aamulla kun kävelet samaa reittiä kouluun, näkyy tiellä kymmeniä liiskaantuneita etanoita ja niitä on kerääntynyt syömään iso joukko, mitäpä muitakaan kun etanoita!!!

Etanakuja

Taas kerran todistin vääräksi väitteen "englantilaiset ovat koppavia ja töykeitä". Pyörä, josta aiemmin kerroin, se violetti rämä, on nyt kunnossa. Siinä on vaihteet, jarrut ja jopa lokasuojat!!! Tästä kaikesta kiitän paitsi alakerran Jamilia, mutta myös erittäin suuren kiitoksen ansaitsee erittäin ystävällinen pyöräkorjaamon setä, joka laittoi pyörään uudet ketjut ja tuunasi sen muutenkin ajokuntoon...ilmaiseksi!! Loistavaa palvelua taas kerran ja poistuin korjaamolta iso hymy huulillani. Nyt siis minulla on napanuora maailmaan, pääsen nopeasti paikasta toiseen ilman vaivaa, siis heti kun persausparkani, joka ei ole nähnytkään pyörän satulaa pitkään aikaan paranee eilisen päivän ajosta!! Kaikki tosin naureskelee kauniin lilalle pyörälleni ja sen hienolle (jumalattoman iso ketju) lukolle... Sanon kaikille, että ei sillä rämällä kellekään muulle ole mitään arvoa, kuin minulle, näinhän sentään suuren vaivan sen kuntoon saamiseksi.

Ostin myös digiboksin, jotta saisin itselleni SkyNews, BBC news24 ja ITVNews kanavat (opintojen kannalta hyvinkin olennaiset kanavat). Tietenkään kaupassa en tullut ajatelleeksi, että eihän se nyt ihan noin vaan onnistu, kaapeli seinään ja toimii. Ei mikään toimi niin! Eli siis huomenna taas sen mukavan ja iloisen TV-sedän luo ja kyselemään, miksei telkkarini tunnista laatikkoa!

Vähintään kerran päivässä meillä on liikuntaharjoitus, jossa koko rakennus tyhjennetään sisäpihalle aamutossuissaan ja pyjamissaan, sitä kutsutaan palohälytykseksi. Onneksi tätä ei ole vielä tapahtunut yöllä, mutta eiköhän sekin ensimmäisen (siis brittien ensimmäisen) viikonlopun aikana tule koettua, kun joku puolijauhoinen palikka keksii tupakoida huoneessaan ikkuna kiinni!

Tänään oli lähes 30 astetta lämmintä ja kehoni on ihan sekaisin tapahtuneesta! Se ei parka ymmärrä miten on mahdollista, että syyskuun lopussa voi olla näinkin lämmintä. Lisätään vielä suuri 2 tunnin aikaero, niin siinä on jo ainekset ihan täydelliseen kahjoontumiseen. Siis mukava päivä ja kivaa kun aurinko paistaa... Toisin sanoen, huomenna jo sataa!

Minulle on iskenyt suunnaton himo suklaaseen, tämä piirre loisti poissaolollaan suomessa, mutta täällä, 50metrin suklaahyllyn edessä se on iskenyt pahanpäiväisesti! Joten jouluna kun näen suurimpaa osaa teistä, olen kasvanut suunnattoman suureksi ja leveäksi. Olen kovasti koettanut olla ostamatta tätä selvästikin saatanan keksimää tuotetta, mutta eiköhän sitä jaeta ilmaiseksi commercial fairilla!!!! (Paikka jossa yritykset jakoivat ilmaiseksi kaikkea, kesti onneksi vaan 2 päivää) Sain siis varastoitua itselleni aikamoisen varaston suklaata, eli sekin yritys oli tuhoon tuomittu. Lupaan kantaa mukanani punaista ruusua kun kävelen seuraavaksi suomessa, jotta varmasti tunnistatte minut.

Kuten Annikalle kesällä jo sanoin, kun tänne kaupunkiin ensimmäistä kertaa tulin, että onneksi ihmiset tekee paikasta mukavan, eikä niinkään se ympäristö. Tämä on niin totta! Paikkana Stoke on suoraan sanottuna järkyttävä. Mutta ihmiset ja ystävät täällä, tekee tästä todella kivan paikan olla. Kämppikset on todella kivoja ja meitä on tässä ykköskerroksessa jo pieni perhe kansainvälisiä oppilaita. Kokataan toistemme keittiöissä, makoillaan toisten huoneissa, pelataan unoa naapurissa ja koetetaan ymmärtää toisten aksentteja! Hauskaa ja rentoa oleskelua.

Huomenna hankin englantilaisen puhelinnumeron ja laitan sen myös tänne, jotta kaikki, jotka minuun haluavat yhteyden voivat soittaa. Pidän myös vanhan liittymän auki, mutta kunnes porukat tuovat tänne minun vanhan kännykkäni, voin tarkistaa viestejä sim-kortilta vain silloin tällöin, joten kun saatte numeroni, olkaa hyvä ja käyttäkää vain sitä. Siis huomenna.